Puheenjohtajan blogi

Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta

Rakennusliiton ja sen ammattiosastojen huoli on aina ollut kunnon työn riittäminen ja työttömyysturva. Finanssikriisin ja suurtyöttömyyden aikana totesikin yksi liiton hallituksen jäsen näiden asioiden tulevan liiton toiminnassa ensin. ”Sitte tulee pitkä väli ja sitte tulee kärryllinen paskaa.”

Jo ennen työttömyysturvalainsäädännön alkua (1917) ammattiosastot keräsivät jäseniltä rahaa kassaan, josta maksettiin ruoan ja lämmön puutteessa oleville rakentajaperheille avustuksia. Nykyinen työttömyyskassamme perustettiin alan ammattikuntien yhdistyessä Rakennustyöväen liitoksi vuonna 1924.

Valtion avustuksia kassoille lisättiin vuosien mittaan. Kassat olivat kuitenkin pääosin oma-apu-kassoja 1960-luvun alkuun saakka. Tuolloin päätettiin eduskunnassa työttömyysvakuutuksen malliksi liittojen työttömyyskassojen rahoittaminen pääosin valtion ja työnantajien toimesta. Malli syntyi pitkälti työnantajien (STK) ja SAK:n neuvottelujen tuloksena.

Kassajärjestelmä lisäsi ammattiliittojen jäsenmääriä. Tämä sopi työnantajille, jotka näin saivat vahvat ja maltilliset neuvottelukumppanit. Politiikassa oli suuremmat riskit kuin sopimusyhteiskunnassa. Ammattiliittojen vahvuus on työnantajien ja SAK:n yhteinen tahtotila.

Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) esitti ansiosidonnaista työttömyysturvaa kaikille niille, joista maksetaan ja jotka maksavat työttömyysvakuutusmaksua. Tämä tarkoittaisi käytännössä luopumista nykyisestä kassajärjestelmästä.

Esityksen pohdintaa ei ole syytä pelätä. Kannattaa tavoitella koneälyä hyödyntävää yksiselitteisempää ja laajempaa työttömyysturvaa. Olipa systeemi mikä tahansa, ovat työn asiat edelleen liittojen toiminnan keskiössä.

Ansiosidonnainen työttömyysturvahan ei tuo lisäturvaa ihmisille, joiden ansiot ovat pienet ja epävarmat: Nollatyösopimuksilla olevat, alustatalouden työntekijät, kevytyrittäjät. Oikeita palkallisia työtunteja pitää saada lisää ja palkkojen on syytä nousta. Tässä riittää hommaa kaikille, jotka ovat huolissaan heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Nykyjärjestelmääkin voi virittää perusteellisempaa muutosta odotellessa. Työttömyyskassojen kokoa on syytä kasvattaa kassoja yhdistämällä. Siten varmistetaan asiantuntijapalvelun edelleen kehittäminen, toiminnan nopeus ja kustannustehokkuus