Puheenjohtajan blogi

Liberalismin outo liitto, johon konservatiivitkin mahtuvat

 

Rakennusliitto on yhtä kuin sen jäsenet. Se on ottanut kantaa EU:n ulkopuolelta tulevan työvoiman saatavuusharkinnan puolesta. Harkinnasta luopumistahan on esittänyt toista sataa kansanedustajaa allekirjoittamalla asiaa koskevan lakialoitteen.

Allekirjoittajat haluaisivat kumota ulkomaalaislain 73. pykälän 1  momentin  1 ja 2 kohdat. Niiden mukaan työntekijän oleskeluluvan myöntäminen perustuu harkintaan, jossa työ- ja elinkeinotoimiston tulee selvittää tarkoitettuun työhön sopivan, työmarkkinoilla  käytettävissä olevan työvoiman saatavuus kohtuullisessa ajassa. Niinikään on lain mukaan huolehdittava siitä, että työntekijän oleskeluluvan myöntäminen ei estä työmarkkinoilla jo olevien ihmisten työllistymistä.

Rakennusliitto, kuten myös SAK, ovat esittäneet selkeät perustelut olemassa olevan lakitekstin puolustukseksi. Ne löytyvät muun muassa meidän kotisivuiltamme. En mene nyt siihen. Todetaanpa kuitenkin, että esitetty lakimuutos tekisi Suomen työmarkkinoista vielä avoimemmat kuin rikkaan Ruotsin työmarkkinoista.

Kiinnostava on se poliittinen konsensus, joka on saanut lakialoitteen allekirjoittajat yhteen. Samassa hankkeessa ovat nimittäin yhdessä poliittiset äärilaidat. Punavihreä blokki, jota asiassa johtavat Anna Kontula (vas.)  ja Emma Kari (vihr.), ovat liikkeellä arvoliberaaleista, humaaneista syistä. Kun ihminen saa työluvan, hoituu turvapaikan hakukin kohtuudella. Näinhän on Ruotsissa. Arvoliberaali punavihreä blokki lähtee niin ikään siitä, että EU:n ulkopuolelta tuleva työntekijä ei ole työnantajansa armoilla, kunhan saatavuusharkinnasta luopuminen tekee hänestä vapaan palkkatyöläisen, joka ei nykytyyliin ole sidottu työntekoon nimenomaisella alalla. Hän ei ole työnantajansa kontrolloitavana. Päättelyhän on täysin vieras arkiselle työelämän kokemukselle, kuten Ruotsin esimerkki osoittaa. Hyväntahtoinen teoria on ennenkin tuottanut ei-toivottuja tuloksia. On toki sanottava, että mainittu blokki haluaa resursseja työehtojen viranomaisvalvontaan.

Mukana oleva kokoomuksen Juhana Vartiaisen vetämä markkinaliberaali blokki käyttää osin samoja perusteluja. Varsinainen, myös julkilausuttu peruste, on kuitenkin työvoiman hinnan alentaminen. Tämä tiimi perustelee rajatonta työvoiman tarjontaa niin, että ”työmarkkinat eivät ole nollasummapeli”, vaan työvoiman lisätarjonta luo uutta työtä palkkojen alenemisen kautta. Rakennusalan väki tietää, että nollasummapeli toteutuu jo nyt, kun uudemmista EU-maista tarjotaan halpaa työvoimaa aliurakoihin sekä vuokratyöhön  ja rakennusliikkeiden oma väki siivotaan pois. Samalla nuorten motiivi alan ammattioppiin sakkaa perusteellisesti. Markkinaliberaali blokki ajaa muuten myös työehtosopimusten yleissitovuuden poistoa. Unelma siis lienee, että täysin avoimilla työmarkkinoilla ei ole myöskään työnteon vähimmäisehtoja.

Markkinaliberaaliin perusteluun kuuluu myös se, että ammattiliittojen hinnoitteluvoimaa pitää vähentää. Rajaton työvoiman tarjonta onkin omiaan rapauttamaan sitä. Tämä perustelu houkuttaa saatavuusharkintaa poistavien kelkkaan myös arvokonservatiiveja, joiden pyhä missio on ammattiyhdistysliikkeen kurmuutus, ei niinkään humaani tarve auttaa ulkomaalaisia työläisiä. Tämäkään isänmaallinen tiimi ei kysy: Eikö EU-alueen työväki riitä lilliputtimaan työvoimatarpeeseen?

Ay-muulin johtopäätös on: Nyt jotakuta viedään ”kahville”.

Matti