Puheenjohtajan blogi

Menoja riittää, mutta tulot vähenevät

 

Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan julkistalouden velkaantuminen taittuu ja velaksi eläminen loppuu vuonna 2021. Ohjelma pyrkii säästämään 4 miljardia ja saamaan aikaan taloutta vahvistavaa kasvua. Kaikkiaan julkisen talouden tulisi vahvistua 6 miljardilla vuoteen 2021 mennessä. Ohjelma sitoi hallituksen tekemään säästöpäätöksiä ja rakenteellisia muutoksia niin, että pitemmän ajan tulojen ja menojen epäsuhta, kestävyysvaje, katetaan.

Tulevaisuudessa menoja riittää. Eläkemenot ja hoivamenot kasvavat. Tämä on selvä inhimillinen tosiasia, koska väestö ikääntyy. Huolehdittavia on enemmän kuin huolehtijoita. Toisaalta, vaikka hallitus kestävyysvajeen kuromiseksi ajaa sote- uudistusta kuin käärmettä pyssyyn, uudistus luultavasti kasvattaa menoja. Valinnanvapaus ja siirtymävaihe tulevat kalliiksi.

Armeija vaatii omansa. Hieman kärjistynyt turvallisuuskeskustelu on tuottanut kalliin hedelmän. Kansa hyväksyy mukisematta sen, että hornetteja ostetaan Trumplandiasta 10 miljardilla ja merivoimat tarvitsevat pitkästi toista miljardia uuteen kalustoon. Myös liikenneväylien ja rakennuskannan korjausvelka pitää hoitaa. Ylipäätään vastaisia menopaineita on paljon.

Menot tulevat varmasti ja niihin on varauduttava talouden kasvun aikana, jolloin menojen kanssa tulee olla tarkkana. Vain kaikista olennaisimmat kansan tulevaan menestykseen vaikuttavat menolisäykset ovat perusteltuja. Kunnon koulutuksen kaikille turvaavat päätökset ovat sen takia järkeviä, koska esimerkiksi hyvä ammattikoulutus helpottaa työllistymistä parhaiten. Siksi ammattikoulutuksen menokiristyksiä on peruttava. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen helpottaminen on tietysti myös perusteltua ja oikein.

Myös tuloista pitää huolehtia. Vaikka kuinka kiristetään, ei julkistalouden tasapainoa saatikka ylijäämää synny, jos tuloista luovutaan. Valtiolla ja kunnilla on toki muitakin tuloja kuin verot, mutta veroilla kerätään ratkaiseva osa kipeästi tarvittavista yhteisesti päätettävistä varoista.

Hallituksen päättämien ”tulosopeutusten”, käytännössä verokevennysten, määrä on huolestuttava. Vaalikauden aikana se lähentelee kahta miljardia, jolla määrällä siis heikennetään rankkojen menosopeutusten (säästöjen) vaikutusta julkiseen talouteen. Tokihan veroja on mukava keventää, mutta julkistalouden tasapainottamisen vaikeus pysyy.

Nousu- ja korkeasuhdanteessa ei tarvitse keventää verotusta, vaan rahaa pitää kerätä vastaisia menoja varten. Kasvussa myöskään ostovoimaa ei pidä kohentaa verotusta keventämällä. Ostovoimaa ja veronmaksukykyä on vahvistettava palkankorotuksilla.

Suhdanteista ei päästä eroon. Jossakin vaiheessa kasvu hidastuu ja työllisyys heikkenee. Silloin massia on oltava. Julkisilla investoinneilla saadaan parannettua työllisyyttä ja veroelvytyskin voi olla järkeenkäypää työllisyyden parantamiseksi. Historia nimittäin kehottaa huolehtimaan työllisyydestä. Se ratkaisee budjettiongelmat niin kansantaloudessa kuin kotitaloudessakin.

Matti