Puheenjohtajan blogi

Paikallinen sopiminen, kirjallinen esimerkki

 

Arto Salminen (1959-2005) oli  viime vuosikymmenten parhaita suomalaiskirjailijoita. Salminen oli tarkkanäköinen realisti. Romaanissaan Paskateoria (WSOY, ensipainos 2001) Salminen kuvaa muun muassa elämää iltapäivälehden toimittajan vinkkelistä. Homma ei ollut hänelle vierasta. Lainaan tähän Salmisen kuvauksen keskustelusta yövuoron toimittajan kanssa:

”… Yksi asia mua on aina kiinnostanut, minä sanoin. – Mutta en tiedä kehtaanko kysyä.

– Jos sä kehtaat kysyä, niin mä kyllä kehtaan vastata.

– Minkä takia Juurakko (uutispäällikkö) suostuu katselemaan sua? Ja muita yövuoron miehiä, kai niitä muitakin olisi tarjolla kuin vanhoja dokuja.

– Siihen sillä on pätevä syy.

– Ja se on  mikä?

– Se maksaa mulle könttäpalkkaa.

– Entäs sitten? Onhan mullakin könttäpalkka.

– Mutta siinä mun köntässä on pelkkä peruspalkka. Mä en saa mitään yötyökorvauksia enkä sunnuntailisiä, en edes ikälisiä.

– Ei saatana, minä sanoin. – Eihän se ole laillistakaan.

– Kyllä se vaan on. Se on sitä paikallista sopimista. Se on niin vitun paikallista, että siinä ei ollut paikalla kuin Juurakko ja minä, ja minäkin melko kaukana tapahtumien ytimestä, seisoin ihan seinän vieressä, vai istuinko, en muista. Juurakon ääni vain jylisi kuin ukkonen paksujen pilvien takaa. Se sanoi, että ota tai jätä.

– Tylyä touhua.

– Me tehdään töitä täällä kuusi yötä viikossa niin pienellä rahalla, että Juurakko ei saisi edes kesätoimittajaa palkattua. Nyt se pitää peukut pystyssä ja toivoo, että meillä maksat kestää… Jos se haluaa yhtä halvat kuin me, sen täytyy tilata SOL -siivouspalvelusta neljä —– ja opettaa ne tekemään lehteä.

– Kyllä se niinkin kävisi, minä sanoin.  – Lehden taso alkaa olla sellainen, että täältä katsoen pornolehtikin näyttää Parnassolta…”

Tällä lainauksella tällä kertaa.

Matti