Puheenjohtajan blogi

Politiikassa on vaihtoehtoja

 

Saksalainen tutkija Rudolf Zwiener tutkii työkseen maansa talouspolitiikkaa. Talous & Yhteiskunta – lehdessä (3/2018) hän arvioi 2000-luvun alun kovien poliittisten päätösten vaikutuksia. Teksti löytyy myös netistä: Tarjonnan talouspolitiikka Saksassa viime vuosikymmenen alussa – miten siihen päädyttiin ja kuinka se toimi ?, käännös Heikki Taimio.

Teksti on kiinnostava, koska juuri Saksan vuosien 2002-2005 talouspolitiikkaa on meidänkin hallituksemme pitänyt omien päätöstensä mallina. Tuolloin Saksassa alettiin näet alentaa palkkoja, sosiaalivakuutusmaksuja ja veroja yritysten kannattavuuden parantamiseksi. Julkisia menoja tietenkin myös leikattiin.

Työmarkkinamuutos oli uusliberaalin politiikan keskiössä. Zwiener luettelee: ”Epätyypillisten työsuhteiden – erityisesti vuokratyön ja ns. minityöpaikkojen (enintään 400 eur/kk) – sääntelyä purettiin ja irtisanomissuojaa heikennettiin; työnvälitys uudistettiin perinpohjaisesti, otettiin käyttöön uusia työvoimapoliittisia välineitä kuten toimeentulotuki ja yhden euron työpaikat, työttömyys- ja sosiaalituet nivottiin yhteen, työttömyyskorvauksen kestoaikaa lyhennettiin ja soveltuvuussäädöksiä ja sanktiomahdollisuuksia terävöitettiin.”

Uudistuksilla painostettiin työntekijöitä sekä työttömiä työntekijöitä myymään työvoimaansa entistä huomattavasti halvemmalla hinnalla. ”Uudistukset” koskivatkin nimenomaan pienipalkkaisia ihmisiä.

Politiikka johtikin pienipalkkaisten ihmisten tulojen laskuun entisestään. Etenkin ns. minityöpaikat lisääntyivät. Näissä hommissa (400 eur/kk) ei makseta veroja eikä eläkkeitä. Koko matalapalkkasektori paisui Saksassa niin, että se oli jo neljäsosa työvoimasta vuonna 2010. Se onkin EU:n suurimpia. Eläkkeitäkin toki leikattiin, mikä tarkoittaa lisää köyhiä eläkeläisiä.

Uudistusten ainoa hyötyjä oli vientiteollisuus, jonka voitot kohosivat huimaa vauhtia. Kansantalous puolestaan kärsi leikkausten ja palkanalennusten takia heikentyneestä kysynnästä.

Entä jos olisi toimittu toisin? Tutkijat ovatkin simuloineet, jäljitelleet kehitystä toisenlaisen politiikan oloissa. Ilman säästötoimia ja noin kolmen prosentin palkkalinjalla (vajaan 2 prosentin inflaatio + tuottavuuden kasvu) olisivat talouskasvu sekä työllisyys muodostuneet selvästi korkeammiksi ja julkisen velan suhde kansantuotteeseen pienemmäksi!

Vuonna 2008 alkaneen rahoituskriisin vuoksi Saksa aloitti elvyttävämmän politiikan. Palkkoja on nostettu vuosittain 2-3 prosenttia. Jopa 8,50 euron minimituntipalkka paransi ostovoimaa. Talous ja työllisyys ovat kasvaneet.

Saksa on Zwienerin mukaan luopunut ”menetetyn vuosikymmenen” talouspolitiikasta. Silti tuota politiikkaa pidetään ainoana vaihtoehtoja Suomelle. Toisinkin voisi toki toimia.

Matti