Puheenjohtajan blogi

Rakennusalan lakossa on kysymys sopimusoikeudesta

 

Rakennusteollisuudessa on vuosikymmenet tehty työehtosopimukset omin voimin. Niin Rakennusteollisuus kuin Rakennusliittokin ovat luottaneet omiin neuvottelukuntiinsa ja alan omaan arviointikykyyn. Luottamusta on rakennettu: Se mitä on sovittu myös pidetään. Tämän  kulttuurin myötä olemme yhdessä laatineet alalle paljon käytäntöjä, jotka mahdollistavat yritysten tasaveroisen kilpailuasetelman ja työsuhteiden sosiaalisen kestävyyden. Olemme onnistuneet myös rakennusalan harmaan talouden kitkemisessä paremmin kuin missään muussa Euroopan maassa. Rakennusliitto on niin ikään, työnantajajärjestön arvioihin luottaen, torjunut hankkeita, joilla alan yritysten järkiperäistä toimintaa olisi lisäbyrokratialla hankaloitettu.

Olemme vuosien mittaan ideoineet alan kehittämisen ja ihmisten työllistämisen malleja. Olemme pyrkineet vaikuttamaan rakennusinvestointien puolesta ja siinä usein onnistuneet. Olemme ajaneet yhdessä kestävää ja pitkäjänteistä infrapolitiikkaa, veropolitiikkaa, asuntopolitiikkaa. Olemme toimineet alan eri toimialojen puolesta. Olemme puhuneet korjausvelan pienentämisen puolesta, ajaneet fiksuja elinkaarimalleja, laman torjuntaa rakentamalla, väylähankkeita, työturvallisuutta…Olemme muun muassa vakuuttuneita siitä, että elämää ei ole ilman betonia ja olemme vakuuttaneet siitä muitakin. Yhteisenä päämääränä on ollut yritysten ja työntekijöiden etu.

Kaikkea tätä yhteistyötä on pitänyt koossa rakennusalan oma sopimusoikeus. Rakennusliitto pitää siitä kiinni eikä näin ollen voi suostua siihen, että luonteeltaan kompromissihakuisten työehtosopimusneuvottelujen kulku ja tulos määrätäänkin alan ulkopuolelta, Elinkeinoelämän Keskusliitosta, joka on ilmoittanut luopuvansa sopimustoiminnasta. Siitä nimittäin on nyt kysymys. On myös kysymys vastuusta alaa kohtaan ja rohkeudesta pitää omat asiat omissa käsissä.

Matti