Puheenjohtajan blogi

Sovittelijan työjonosta neuvotteluhässäkkään

 

Tämän kevään työehtoneuvottelut ovat lähes ohi. (Koneyrittäjien kanssa tehtävän maarakennusalan  neuvottelutulos on nimittäin vielä hyväksymättä.) Neuvottelujen tulokset saadaan kokonaisuudessaan jäsenten arvioitaviksi aivan näinä hetkinä ja päivinä.

Kirjoitin maaliskuun puolivälin blogissa, että Rakennusliitto tavoittelee määrää ja laatua. Rahapuoli, morkattunakin, edustaa liittomme perinteistä, solidaarista linjaa. Paikallisia eriä ei myöskään ole. Kaikkiin sopimuksiin tuotiin kohtuullisessa määrin jäsenille tärkeitä työelämää parantavia muutoksia. Myös luottamusmiesten tiedonsaanti paranee laadullisesti paremmalle tasolle. Se on kaikkien etu. Itse kussakin työehtosopimuksessa on nyt uusia kohtia, jotka ovat tietenkin kompromisseja. Ne edistävät  työntekijöiden asemaa kullekin sopimusalalle sopivaksi katsotulla tavalla, kehittävät alaa ja tuovat työnantajille taas pitkän työrauhan.

Neuvottelurupeaman pituus ja loppupuolen rutistus ylilyönteineen johtuivat ulkopuolisesta ohjauksesta, joka ei rakennusalasta välitä. Ei alalla ole vuosikymmeniin lietsottu näin hektisiä tunnelmia, jotka pistävät useiden yritysten saunailta- ja pikkujoulusuunnitelmat uusiksi. Olemme sen sijaan yleensä päässeet rakennusalalle sopiviin tuloksiin keskenämme, kansantaloutta taikka mitään muutakaan etua vahingoittamatta. Tiedotuslinjakin on ollut niukka, koska metakointi tekee tavallisista neuvotteluasioista arvovaltakiistoja. Niitä taas on vaikea ratkoa.

Tuntui siltä, että meitä ajettiin valtakunnansovittelijan pitkään työjonoon ja oma sopimuksen hieronta pitkittyi. Suunnitelmahan oli laadittu jo kauan sitten, ei välttämättä suinkaan rakennusalan työnantajien keskuudessa? Olikohan sovittu niin, että valtakunnansovittelija leipoo kaikille aloille saman ohuen leivän, jossa on puolet paikallista petäjäistä eikä oikeastaan mitään muuta, kuten työntekijäpuolen laatutavoitteita? Kuuluiko suunnitelmaan ja sopimukseen, että kun työ on tehty, aukeavat sovittelijalle ovet Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan huoneeseen ja työmarkkinajohtaja muuttaa päälliköksi valtakunnansovittelijan toimistoon Bulevardille, tuomisinaan EK: n ja Teknologiateollisuuden eväät?

Suunnitelmaa hahmottaa Marjo Ollikainen kommentissaan Talouselämä-lehdessä 15.5.2018.

Tämä suunnitelma olisi ylimielisyydessään häikäilemätöntä vallankäyttöä, muiden alojen sovitteluun puuttumista. Asioita pitkään seurannut havainnoitsija voisi jopa sanoa, että täytyyhän asiaa selvittää vastaisen varalle.  Selvitystyö nimittäin palauttaisi ainakin jossakin määrin tasapuolisen sopimisen mahdollisuutta työmarkkinoilla. Ennen kaikkea se palauttaisi varsinaiset työehtosopimusneuvottelut työnantaja- ja työntekijäliittojen välille.

Rakennusalan työnantajajärjestöt tekivät kuitenkin työehtosopimukset Rakennusliiton kanssa. Se oli käytännön järjenkäyttöä. Keskusteltavaa toki jäi. Meitä kiinnostaa kovasti järjestäytyneiden työnantajien suhtautuminen vastuunkantajiin eli järjestäytyneisiin työntekijöihin, luottamusmiehiin ja työsuojeluvaltuutettuihin. Nyt jäi se vaikutelma, että työehtokiistan takia oltiin valmiita heittämään lähimpään roskikseen vuosien yhteistyön tulokset. Paljastiko kiista totuuden? Tärkein kysymys on: Menikö työehtosopimuskiista työsuojelun ohi? Nyt, työtapaturmien määrän kasvun aikana, viesti olisi voinut olla toinenkin.

Yksi on pysyvää: Kiitos kuuluu teille, liiton jäsenet!

Matti