Puheenjohtajan blogi

Talouspolitiikkaa

Kansantaloustiede on yhteiskuntatiede. Se ei ole luonnontiede, jossa matemaattisten todistelujen tai koeolosuhteiden tai vaikka mikroskooppisten tutkimusten perusteella voidaan sanoa jotakin varmaa, johon kaikki tutkijat voivat yhtyä.

Toki luonnontiedekin kehittyy: Uudet tieteelliset löydöt muuttavat teoriaa, käsitystä todellisuudesta. Kansantaloustiede on kuitenkin yhteiskuntatiede, jossa tutkijan oma näkemys, teoria todellisuudesta, on varsin ratkaiseva tekijä. Se määrittää sitä tutkimusmenetelmää, jolla hän talouden ilmiöitä tutkii. Niinpä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten kansantaloustieteilijöiden johtopäätökset samasta ilmiöstä voivat olla hyvin erilaisia.

Perinteellisesti ammattiyhdistysliikettä lähellä olevat tutkijat ovat korostaneet muun muassa julkisen vallan merkittävää roolia talouden ohjauksessa, julkisten palvelujen merkitystä hyvinvoinnille, työn kysynnän (työpaikkojen luominen) vahvaa merkitystä työllisyyden hoidossa sekä tasaisen tulonjaon myönteisiä vaikutuksia talouden kasvuun ja työllisyyteen. Oikeistolaiset talousoppineet haluavat pitää julkisen talouden roolin vain välttämättömässä ja antaa palvelutuotannon markkinoiden hoidettavaksi. He korostavat mahdollisimman kevyttä verotusta, työn tarjonnan (keppikannustimet) roolia sekä usein väittävät, että tuloerot luovat taloudellista hyvää.

Sen sijaan melko laaja yhteisymmärrys on siitä, että laskusuhdanteessa ja taantumassa taloutta pitää elvyttää julkisella rahankäytöllä. Se tarkoittaa esimerkiksi infrastruktuuri-investointeja ja asuntorakentamisen tukea, jotka työllistävät tehokkaasti ja ovat hyvin järkevää puuhaa. Valtio voi velkaantuakin, koska työllisyys ja talouskasvu hoitavat velkaongelman aikanaan pois. Veroja ei taantumassa passaisi kiristää, koska veronkiristys imuroi ihmisiltä kulutuskykyä ja siten syventää taantumaa.

Samaa mieltä ollaan myös siitä, että korkeasuhdanteessa valtion menojen kanssa on syytä olla tarkkana. Budjetin paisuttaminen usein tarkoittaa menojen lisääntymistä tavalla, joka on tulevassa taantumassa myrkkyä. Taakkaa ei jakseta kantaa ja köyhimmät kärsivät eniten. Korkeasuhdanteessa pitää kerätä massia, jolla voidaan elvyttää taantuman väistämättä tullessa. Korkeasuhdanteessa työllisyyskin pysyy hyvällä tasolla ilman ylimääräisiä julkisia investointeja.

Verolinjassa löytyy eroja. Oikeisto haluaa alentaa niitä lähes aina. Vasemmistolaiset lähtevät siitä, että korkeasuhdanteessa verotusta voi jopa kiristää, ainakin niiden verotusta, joilla on varaa. Vasemmisto pitää huolta julkisesta taloudesta, joka rahoittaa kaikkien tarvitsemat palvelut ja tulonsiirrot myös huonoina aikoina. Oikeistolla tämä huolenpito tarkoittaa mahdollisimman pieniä julkisen talouden menoja ja kevyempiä palveluja, jotka mahdollistavat kevyen verotuksen.

Tällä hetkellä taloustieteilijät kautta linjan kehottavat poliitikkoja pitämään valtion budjettipolitiikan tiukkana, mikä onkin perusteltua. Rahaa pitäisi kerätä tulevina paremman kasvun vuosina. Jotkut haikailevat jo veronalennuksia kaikille, mitä ei voi pitää viisaana. Kaikki talousajattelijat kuitenkin esittävät, että koulutukseen tehdyt rajut menoleikkaukset, jotka tehtiin nuukuuden, ei talousviisauden takia, on peruttava. Esimerkiksi ammattioppilaitokset ja niiden opiskelijat jäävät nyt leikkausten takia heitteille. Järki se pitää olla budjettia kiristäessäkin.

Matti