Puheenjohtajan blogi

Terveisiä Bulevardilta

 

Rakennusalan työsulku, työnantajien työtaistelutoimi, aiheuttaa alalle ainakin 50 miljoonan euron tulonmenetyksen päivässä. Palkanmaksu katkeaa tuhansilta rakentajilta.

Kun vuorenpeikot päästetään tanssimaan, ne tanssivat mielellään. Tunteet kuumenevat. Tilanne vaikeutuu. Yhteinen hyvä ja yhteinen vuosien tekeminen menettävät merkityksensä. Uhattu taistelee niin pitkälle kuin voimia riittää. Kenelläkään ei ole hauskaa.

Tämän tanssin ja rahanmenon estämiseksi Suomessa on valtakunnansovittelija, työmarkkinoiden vaikutusvaltaisin virkamies. Voisi melkein väittää, että vakavassa paikassa työmarkkinoiden vaikutusvaltaisin toimija ylipäätään. Laki työriitojen sovittelusta sanoo seuraavaa (1 luku, 11§): ”Sovittelutoimessaan sovittelijan on, otettuaan perusteellisesti selkoa riidasta ja sen arvosteluun olennaisesti vaikuttavista seikoista sekä riitapuolten vaatimuksista, koetettava saada riitapuolet täsmällisesti määrittelemään riitakohdat ja rajoittamaan ne mahdollisimman vähiin sekä pyrittävä johtamaan riitapuolet sovintoon lähinnä heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella, joihin sovittelijan on ehdotettava sellaisia myönnytyksiä ja tasoituksia, mitä tarkoituksenmukaisuus ja kohtuus näyttävät vaativan.”

Rakennusalan työehdot on viime vuosikymmeninä sovittu alan kesken. Sovittelijaa ei ole pyydetty apuun, koska neuvottelutaito, järki ja tunteet riittävät molemmilla. Tällä kertaa jo neuvottelujen alkuvaiheessa työnantajapuoli kuitenkin ilmoitti olevansa valmis sovitteijan puheille. Neuvottelut eivät raha-asiassa edenneet. Rakennustuoteteollisuudessa työnantajat ajoivat palkkojen alennusta. Neuvottelujen vauhdittamiseksi jouduimme 4. huhtikuuta ilmoittamaan rajatusta määrästä työtaisteluita tuoteteollisuudessa. Kutsu valtakunnansovittelijan konttorille Bulevardille tuli välittömästi.

6. huhtikuuta olimme sitten neuvottelupäällikkö Kimmo Palosen kanssa sovittelijan puheilla. Työtaisteluilmoituksiin ei ollut huomautettavaa. Vastapuolelta istunnossa oli kolme edustajaa, jotka ilmoittivat ”olevansa sidottuja yleiseen linjaan”. Me ilmoitimme omat esityksemme. Minna Helle totesi: ”RT on sidottu, heillä ei ole lupaa muuhun”. Näin olen kirjoittanut omiin muistiinpanoihini. Siinäpä se sovittelu sitten oli. Tämän jälkeen osapuolet ovat käyneet Bulevardilla huhtikuussa kaksi kertaa. Viesti on ollut käytännössä sama.

Teknologiateollisuus ry:n väistyvä toimitusjohtaja Jorma Turunen kirjoittaa avoimesti liittonsa kotisivulla (5.5.2018), että hän kävi pestuuneuvotteluja valtakunnansovittelijan kanssa kevättalven aikana. Samalla oli lukuisa määrä sovitteluja päällä. Huomattakoon, että sovittelija oli, kuten Tradenomiliiton Ville-Veikko Rantamaula blogissaan toteaa, betonoinut liittokierroksen linjan ennen kuin Teknologiateollisuus oli tehnyt työehtosopimuksen ja ilmoittanut, ettei tämän palkankorotustason yli mennä millään muullakaan toimialalla. Kun kiinnostusta riittää, kannattaa lukaista Matti Virtasen kolumni viime talven sovittelujen vaiheista (Talouselämä-lehti 4.5.2018)

Huhtikuun lopulla sitten ilmoitettiin, että Helle siirtyy Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajaksi.

Jorma Turunen ja Minna Helle eivät näe tässä minkäänlaista eettistä ongelmaa. Rakennusalalla kuitenkin alkaa vuorenpeikkojen tanssi. Alan on pysäytettävä se itse.

Matti